Meikin poistaminen pakkauksestaan?

Jos on vilkaissut tuonne "Nyt käytössä" sivulle, on saattanut huomata, että minulla on tällä hetkellä lähes jokapäiväisessä käytössä kaksi Barry M. merkin luomiväripalettia. En ole vielä kuluttanut mitään sävyä pohjaan, mutta minusta tuntuu, että tällä käyttömäärällä se ei ehkä ole kaukana. Olen tässä pohtinut, mitä teen sitten, kun koen, että olen saanut paleteista irti sen käytön, jonka koen tarpeelliseksi. Milloin olen käyttänyt niitä tarpeeksi? sitten kun mitään ei ole jäljellä? sitten kun parhaat värit on käytetty loppuun? sitten kun koen että en saa jokapäiväistä meikkiä enää jäljellä olevilla sävyillä tehtyä? sitten kun kyllästyn? Heitänkö sitten paletit roskiin? Jotenkin inhoan ajatusta käyttökelpoisen meikin roskiin heittämisestä...

Törmäsin YouTubessa de-potting videoihin ja yhtäkkiä muistin, että niin, käyttökelpoiset värithän voisi poistaa paletista ja laittaa kokoelmapalettiin, jossa ne eivät veisi liikaa tilaa ja tulisivat ehkä käytettyä loppuun. En ole koskaan tehnyt moista, mutta nyt voisin harkita. Samalla ratkeaisi yksittäispakattujen luomivärien porbleema. Minulle on nimittäin kertynyt jonkinlainen kokoelma yksittäin pakattuja luomivärejä, niiltä ajoilta, kun luomiväripaletit eivät olleet kummoisia ja yksittäispakatut olivat se, mihin kannatti panostaa.

Lisäksi alan tässä ostolakossani kallistua yksinkertaistamisen puolelle. En halua, omistaa meikkejä niiden merkin tai hienon paketin vuoksi, vaan haluan oikeasti keskittyä siihe, onko tuote hyvä ja pidänkö siitä. Hailey Evans sanoo, että kaikki meikki on vain värikästä puuteria ja maalia. Joillekin meikki- ja ostoaddikteille on ollut helpottavaa poistaa kaikki ulkoiset tekijät  tuotteista ja keskittyä vain itse tuotteisiin. Hailey kutsui sitä nimellä un-branding. Kun kaikki visuaalinen meteli on poistettu tuotteen ympäriltä, on helpompi keskittyä itse tuotteeseen. Hannah Louise Poston on toinen itse koottujen meikkipalettien uskollinen käyttäjä. Hän ajoittain kokoaa omista kokoelmistaan samanlaisia paletteja, kuin mitä on tällä hetkellä tulossa uutuuksina myyntiin ja niin ostohimo uusiin tuotteisiin laantuu. Tämä tekniikka osoittaa hyvin, kuinka paljon uusista tuotteista löytyy jo omasta kokoelmasta, jos viitsi etsiä.

Minun tavoitteeni on saada kaikki kosmetiikkani käyttöön sen sijaan, että se makaa jossain laatikon uumenissa hankalasti saatavilla tai kokonaan unohdettuna. Haluan myös säästää tilaa, koska olen tehnyt itselleni säännön, että kaiken kosmetiikkani pitää mahtua meikkilipastooni. Tällä hetkellä tavaraa on liikaa lipaston päällä. Erityisesti ärsyttää nuo Jeffree Starin paksunmuotoiset luomiväripaletit, jos niistä saisi luomivärit poistettua siistimpiin paketteihin ja järjesteltyä uudelleen se olisi aivan mahtavaa, mutta lyhyen googlaamisen jälkeen huomasin, että se on käytännössä mahdotonta, koska pakkaukset on liimattu niin hyvin kasaan. 

Toinen esteeni tässä projektissa on, että myöskin lyhyellä googlaamisella näin, että Suomesta ei ole saatavilla ihan hirveän montaa tyhjää meikkipalettia, johon omat tuotteet laittaa. Mutta onneksi on olemassa Wish! olenkin katsellut sieltä jo valmiiksi sopivia paletteja. Vielä, kun ostolakkoni olisi ohitse, niin voisin tilata ne. 

Onko kellään muulla kokemuksia tällaisista projekteista? muistelisin, että jollain teistä blogikavereista olisi joskus ollut jotain kirjoituksia asiaan liittyen...vuosia sitten...silloin, kun de-potting oli viimeksi muotia.

Ajatuksia kynsilakasta

Olin ennen kova kynsilakkaintoilija ja yritin tehdä omaa pientä amatööritaidetta kynsilakalla. No ei siitä ikinä mitään kovin erikoista tullut. Ja sen jälkeen, kun todelliset kynsitaiteilijat alkoivat ottaa enemmän valtaa sosiaalisessa mediassa, en nänyt enää mitään järkeä yrittää pysyä perässä.

Joka tapauksessa omistin aivan järkyttävän arsenaalin kynsilakkaa ja uskoin vakaasti, että halvat kynsilakat ovat aivan yhtä hyviä kuin kalliit. Kirjoitinkin joskus tänne, että ei ole mitään järkeä maksaa suuria summia pelkästä kynsilakasta, kun niitä saa muutamalla eurolla.

Sen verran muutama vuosi sitten kuitenkin taivuin, että sijoitin Essien alus ja päällyslakkoihin, enkä sitä päätöstä katunut. Hyvin pian sen jälkeen kuitenkin tulin kokeilleeksi O.P.I.:n kynsilakkoja ja sain syödä kaikki edelliset sanani. "Kalliimmat" kynsilakat ovat aivan eri luokkaa kuin halvat. Halvat kynsilakat lohkeilevat alta aikayksikön ja ennen kaikkea muuttavat väriä pikkuhiljaa kynsillä.

Nykyään omistan lähinnä Essien tai O.P.I.:n kynsilakkoja. Suurimman osan muista "halvemmista" olen heittänyt pois. Oikeastaan olen säilyttänyt halvemmista merkeistä ainoastaan erikoislakat, joissa on joku erikoisefekti, joka toimii omalla tavallaan ihan hyvin.

Jeffree Star nestemäinen huulipuna

Nyt kun vihdoin sain huuleni takaisin kuntoon, pystyin kokeilemaan paljon hypetettyjä Jeffree Star nestemäisiä huulipunia. 

Näistä olen siis kuullut paljon kehuja ja niiden siivittämän päätin ostaa kokonaisen kokoelman enkä vain kokeilla yhtä.

Ostamani kokoelma oli ensimmäinen nudesävyinen kokoelma. Kokoelma sisältää kahdeksan neutraalia sävyä. 

Minä pidän erityisen paljon näistä vaaleimmista sävyistä, koska voin käyttää niitä aivan joka päivä. Ja lähes tulkoon joka päivä olenkin näitä käyttänyt. Ne pysyvät huulilla aivan uskomattoman hyvin. Useina päivinä voin juoda kahvia ja käydä lounaalla ja vielä senkin jälkeen huulipunaa on tunnistettavasti huulilla. Sen verran mattasävyisiksi nämä kuivuvat, että en tämän hetki sitten kokemani rohtuma-episodin jälkeen uskalla levittää tätä punaa huulille toista kertaa. Mutta sitten, kun minusta tuntuu, että tarvitsen uuden kerroksen, laitan päälle huulivoidetta tai kiillettä.

Tässä vielä näytteet kaikista sävyistä. Tässä kuvassa on päin vastainen järjestys kuin laatikon kuvassa. Huulipunissa on aika voimakas mutta mielestäni miellyttävä tuoksu. Aion ehdottomasti ostaa näitä lisää. En tosin osaa vielä sanoa, ostanko kokeiluun Nudesävyjen vol.2 paketin vai ostanko suoraan jonkun täysikokoisen huulipunan.

Meikin viimeistelysuihkeiden vertailu

Tällä hetkellä minulla on käytössäni kolme hyvin erilaista meikin viimeistelysuihketta. Joten päätinpä kirjoittaa niistä muutaman sanan. 

Tämän päivän kolmikko on siis Essencen You better work fixing spray, Makeup Revolutionin Sport Fix spray sekä Urban Decayn All nighter suihke.

Ensimmäisenä Essencen suihke. Olen jo pitkään käyttänyt juuri tämän merkin suihkeita, koska ne ovat mielestäni ihan hyviä perusmeikinasetus suihkeita. Parasta niissä on se, ettei niissä yleensä ole mitään tuoksua, kuten ei tässäkään. Käytän tätä suihketta peruspäivinä, kun haluan, että meikkini näyttää hyvältä, mutten välitä siitä, että kestääkö se koko päivää täydellisenä.

Seuraava askel parempaan pitoon on Maekup Revolution Sport Fix. Olin vähän epäileväinen tämän tuotteen suhteen, koska olin kuullut Makeup Revolutionin suihkeista aika surkeita arvosteluja. Mutta tämä sport versio oli ainakin aivan loistava. Aivan pettämätön tämä ei ole, mutta käytän tätä lähes joka työpäivä arkimeikkiin, jonka pitää kestää siistinä aamusta iltapäivään. Sen tämä kestää eikä haisekaan miltään.

Viimeisenä klassikkotuotteeksi muodostunut  UD All Nighter. Tätä käytän vain, kun meikin pitää kestää joko todella pitkään tai todella haasteellisissa olosuhteissa, koska muuten koen, että tämä kuivaattaa ihoa. Ei siis ole minulle missään nimessä mikään jokapäivän suihke. 

Kun näistä aika jättää, niin voisin harkita ostavani Makeup Revolutionin suihkeen uudelleen, koska sillä pärjää ihan kaikenlaisissa tilanteissa.

Deodorantti -tarina

Koska bloggaamisessani on tapahtunut pitemmän muotoinen tauko, ajattelin, että olisi hauskaa katsoa taakse vanhoja kirjoituksia ja pohtia sitä, mikä on muuttunut vai onko mikään? 

Varoitus: tämä tarina voi joidenkin mielestä olla liian henkilökohtainen ja yksityiskohtainen. Minä en välitä - ihan sama.

Tänään palaan takaisin ajattelemaan aikoja, jolloin etsin epätoivoisesti sitä täydellistä anti-perspiranttia. Testasin varmaan jokaisen merkin ja erityisesti suihkemuotoiset tuotteet. Mikään ei ollut tarpeeksi tehokas tai haissut tarpeeksi hyvältä.

 Tässä muutamia kuvia arkistojen kätköistä.

Vuosia sitten minulla oli ongelma ja sen ongelman nimi oli haisevat kainalot. Heitetään se TMI tähän kohtaan, eiköhän me tunneta toisemme jo tarpeeksi hyvin. Kaikki meistä varmasti hikoavat, jotkut enemmän kuin toiset. Ja kaikkien hiki haisee joltakin, joidenkin pahemmalta kuin toisten. 

Minun ongelmani oli se, että kainaloni tuppasivat haisemaan todella pistävältä, vaikken edes hikoillut ja haju tarttui vaatteisiin, eikä lähtenyt edes pesussa pois. Niin monet paidat ja takit menivät pilalle sen takia.

Joskus ongelmaan auttoi se, että ajelin kainalokarvat oikein tarkkaan. Sitten se pistävä haju saattoi pysyä päivän tai pari poissa. Mutta kainaloiden ajeleminen höylällä ärsytti ihoa ja usein kainaloita kirveli niin, ettei deodoranttia voinut käyttää minkäänlaista niihin päivään tai pariin.

Ja se ihon ärsytys meni lopulta siihen pisteeseen, etten voinut höylätä kainalokarvojani hetkeen ollenkaan. 

Pitkä tarina lyhyesti, päädyin kokeilemaan epilaattoreita. Pelkäsin ensin, että ne sattuisivat eivätkä toimisi ollenkaan, mutta ne ovat oikeasti nerokkaita keksintöjä. Aluksi poistin epilaattorilla vain säärikarvojani, mutta jossain mielenhäiriössä päätin kokeilla sitä myös kainaloihin - eikä se ollut paha idea ollenkaan minun kohdallani. 

Lopulta asiat muuttuivat niin, että lopetettuani kainalojeni höyläämisen, kaikki hajuongelmani katosivat. Eikä haju ole karvoista kiinni olenkaan. Minulle oli uskoteltu, että kainalokarvat pitää ajella, koska ne keräävät bakteereja, jotka sitten haisevat ja, jos karvojen antaa kasvaa, hajusta tulee sietämätön. Mutta ongelma olikin höylät. Höylä rikkoo ihokarvat ja ihon ja siellä ne bakteerit pesivät! Epilaattorin kanssa iho ei rikkoonnu ja karva pois tuu kokonaan. Kainaloni eivät edes haise pahalta, vaikka en poistaisi karvojani epilaattorilla ollenkaan.

Deorodantin käyttöni on muuttunut sen verran, että koen voivani käyttää mitä tahansa dödöä ja se toimii ihan hyvin. Voin käyttää antiperspirantteja tai pelkkää deodoranttia ja pärjään silti oikein mainiosti. Kyllä hikeni urheillessa saattaa haiskahtaa vähän tavallista myskisemmältä, mutta ei ollenkaan samalta pahalta pistävältä kuin ennen.

Kukapa olisi uskonut. En ainakaan minä, jos en olisi itse kokenut.

Kuinka vaikeaa on löytää oikeansävyinen kulmaväri?

Ei hätää, en rikkonut ostolakkoani, tilasin nämä tuotteet aikaa sitten. Iskin pohjaan H&M:n kulmakarvapuuteri triossani jo jokunen aika sitten. Jostain syystä päädyn aina käyttämään H&M:n kulmavärejä, vaikka ostan monta muuta merkkiä kokeiluun. Vaikka olen vaalea ihminen, minulla on tummat kulmat, mutta liian tumma (edes oikeasti kulmakarvojeni värinen) puuteri saattaa näyttää todella hullulta. Mutta liian vaalea sävy taas ei näy.

Tilasin alennusmyynnistä ihan vain kokeilu mielessä Models Own:in Now Brow puuterin. Tulin samalla myös siihen tulokseen, että se edellinen H&M:n puuteri alkoi näyttää todella ällöltä, sinne on varmaan kertynyt kaikenlaisia bakteereja aikojen saatossa... heitin roskiin, pienen suruajan jälkeen.

Ensin kokeilin sävyä Deep Brown, koska kuvissa se näytti olevan lähinnä minun oikeaa sopivaa sävyäni. Mutta, vaikka sävy onkin todella lähellä todellista kulmakarvojeni sävyä, se on käytössä juuri ja juuri liian tumma. Sain sen kyllä jotenkuten toimimaan, kun levitin sitä kevyellä kävellä ja harjasin pehmeämmäksi, mutta aamulla väsyneenä sellainen vie ihan liikaa aikaa ja energiaa. En kuitenkaan heitä tätä roskiin vielä, koska kesällä tämä saattaa olla juuri sopiva sävy.

Sitten tilasin kaksi vaaleampaa sävyä, jotka näyttivät kuvissa molemmat samalta ja aivan liian vaalealta minulle: Medium Brown ja Ash. Harkitsin myös sävyä Chestnut, mutta pelkäsin sen olevan liian lämmin sävy minulle.

Tässä näytteet kaikista sävyistä yhdessä. Kuten kuvasta näkyy Deep Brown on todella tumma. Medium Brown oli vähän liian lämmin minulle. Siis sain sen kyllä toimimaan, mutta se ei ollut täysin täydellinen. 

Toisin kuin yllättäen Ash, jonka pelkäsin olevan liian lähellä harmaata ja liian viileä sävy, olikin juuri sopiva. Ash on minulle juuri tarpeeksi tumma eikä liian lämmin. Tällä saan vaivattomasti tehtyä hyvät kulmat kovassakin kiireessä.

Muutin mieleni: Makeup Revolution Reloaded

Kun muutama viikko sitten ostin tämän Makeup Revolutionin Reloaded matta neutraalisävyisen paletin, olin vähän pettynyt sen ulkonäköön. Olin kuullut paljon kehuja juuri tästä paletista, mutta sen ulkonäkö tuntui jotenkin tylsältä.

Pelkäsinkin, että tämän käyttö tyssäisi inspiraation puutteeseen ja tälle kävisi samalla tavalla kuin NYX:in Lid lingerie paletille, joka edelleen makaa laatikossani käyttämättömänä. Sävyt eivät vain jotenkin heti alkuun tuntuneet omilta enkä ollut varma siitä, voinko edes luoda näillä kokonaisia silmämeikkejä.

Nyt muutaman viikon käytön jälkeen minun on todettava, että olin väärässä. Tämä on oikein mainio paletti. Tällä saa tehtyä helposti sekä arkisia neutraaleja meikkejä, että vähän tummempia iltaan tai juhlaan sopivia meikkejä. Väri skaala on sopiva ja tästä löytyy lämpimiä sekä kylmiä sävyjä aivan samoin kuin tummia ja vaaleita sävyjä. Eli toisin kuin PIXI:n paletti, jossa ei tunnu mielestäni olevan tarpeeksi eri sävyisiä värejä, jotta siitä saisi käyttöä irti.

Aivan mainio paletti ja voin lämpimästi suositella tämän käyttöä.

Ajatuksia kosmetiikan loppuun kuluttamisesta

En ole  koskaan tarkoituksella ollut osa "project pan" -yhteisöä, joka tarkoituksella yrittää kuluttaa loppuun tiettyjä kosmetiikkatuotteita. Mutta yritän kosmeetiikassa noudattaa samaa toimintaperiaatetta, kuin keittiössäkin: jos edellinen keksipaketti on vielä kesken, ei saa avata uutta.

Minulla ei ole ollut tapana tehdä kirjoituksia tuotteista, jotka käytän loppuun tyyliin "kuukauden tyhjät" yms. koska jotenkin ajattelen, ettei ketään kiinnosta se, mitä olen käyttänyt loppuun. (Jotkut ovat myös ilmaisseet, että "kuukauden tyhjät" julkaisuista tulee paha mieli, kun miettii sitä, mitä muoviroskaa ihmiset heittävät kuukausittain roskiin.) Saatan kuitenkin tulevaisuudessa näyttää kulumisen muodossa sitä, miten paljon olen jotain käyttänyt osoituksena siitä, kuinka paljon olen kyseisestä tuotteesta pitänyt. Aika näyttää...

Olen kuitenkin seurannut meikkiyhteisön keskustelua siitä, miten onnistuneita nämä loppuunkulutus ja ostolakko -projektit ovat olleet kellekin. Törmäsin ihmisiin, jotka sanoivat, että loppuunkulutus teema ajoi heidät ostamaan vain lisää tuotteita, koska piti olla näyttöä siitä, että tuotteita kuluu ja edellisten tyhjien tilalle piti aina saada uudet käyttetävät tuotteet. Ja koko noidankehä tietenkin johti epäterveelliseen kulutuskulttuuriin ja turhiin ostoksiin - pahimmillaan myös suuriin luottokorttivelkoihin. Olin kyllä aiemmin kuullut, että joillekin tarve esitellä jatkuvasti uusia tuotteita blogissa ja vlogissa johti ostoskierteeseen, mutten ollut koskaan ajatellut, että loppuunkäyttöaihe voisi ajaa samaan kierteeseen.

Toinen mielenkiintoinen asia, johon törmäsin oli kuluttamisen ajan laskeminen. Tarkoitan siis, että osa meikkaajista, jotka haluavat eroon haitallisesta ostoskierteestä laskevat mielessään, kuinka kauan kestäisi käyttää loppuun kaikki se, minkä he jo omistavat. Tietenkin pitäisi ottaa huomioon se, että kosmetiikka ei kestä ikuisesti ja jo parissa vuodessa voi sanoa, että suurin osa omistamasta kosmetiikasta on vanhentunut. Mutta mikäli laskee pelkkää "kuinka kauan kestää käyttää tämä loppuun" laskua, tulokseksi voi saada kymmeniä vuosia, jos omistaa paljon samaa tuotetta. Joku nainen oli laskenut omistavansa sadan vuoden edestä huulipunaa.

Yritin löytää sitä meikkilaskuria netistä, mutta mitään suoraa laskuria tai laskuyhtälöä en onnistunut löytämään. Löysin kyllä useita ihmisiä, jotka olivat päättäneet alkaa kokeilla, paljonko he voisivat kuluttaa meikkiä yhden vuoden aikana. Eräs naisryhmä oli suorittanut joitain laskelmia ja arvioineet tietyn meikkimäärän kuluvan vuoden aikana, sitten he alkoivat kuluttamaan kyseisiä tuotteita. Kokeilun tuloksena oli lopulta se, että heillä meni 15 kuukautta päästä valituissä tuotteissa puoleen väliin. Eli heidän vuosikulutusarvionsa olivat olleet täysin väärässä.

Jotkut ovat myös ostolakkonsa yhteydessä laskeneet, kuinka paljon he olisivat kuluttaneet kosmetiikkaan, jos eivät olisi olleet ostolakossa ja saaneet ostaa kaiken, mikä mieleen tulee. Näistä on kuitenkin hankalaa laskea todellista arviota, koska tekemättömiä asioista on vaikeaa laskea tarkasti. Voiko olla ihan varma, että olisi ostanut kaiken, mitä teki mieli? Helpointa on varmaan vain katsoa omaa pankkitiliä ja katsoa, mitä sinne on jäänyt talteen.

Rohtuneet huulet

Onnistuin saamaan huuleni ihan järkyttävään kuntoon. Ensin epäilin, että olin hankkinut itselleni huulirasvariippuvuuden ja se pilasi huuleni, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että palellutin ne ulkona liikkuessani, koska kenenkään huulet eivät voi mennä tällaiseen kuntoon pelkästään huulirasvasta. 

Pahimmillaan huuleni ovat tihkuneet verta. Pariin edelliseen päivään en ole kehdannut liikkua turhaan julkisilla paikoillaan. Töissäkin ollessa on hävettänyt todella paljon. 

Joka tapauksessa huulirasva ei ole ollut ollenkaa avuksi, vaan se on tuntunut vain jäävän huulten pinnalle ja kuivuvan pois - sairaan nopeasti. Olin jo menossa apteekkiin ostamaan sitä kuuluisaa doping huulirasvaa, jota eräs nimeltä mainitsematon norjalainen hiihtäjä käytti kiusallisin seurauksin... Mutta sitten luin jostain, että lääkäri yleensä neuvoo käyttämään hydrokortisonia ensin ja jos se ei auta, niin vaihdetaan vahvempaan aineeseen. Ja hydrokortisonia minulla on jo ennestään allergiseen ihottumaan. 

Välittömästi tuntui, että voide auttoi. Se ei jättänyt huulia rasvaisiksi ja tuntui oikeasti hoitavan märkiviä haavoja. Ainut miinus oli erittäin paha maku. Joten en ole levitellyt tätä huuliini huvin vuoksi vaan ehkä kaksi kertaa päivässä ja se on saanut olon siedettäväksi.

Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kyllä tämä vielä voitetaan. Vielä on muutamia kuivia kohtia huulissa, mutta veren vuotaminen on loppunut. Pari rupea on kyllä ylähuulessa niin, että ne varmasti näkyvät muille. Mutta pystyn olemaan ihmisten ilmoilla. Ehkä muutaman päivän päästä voin jopa alkaa taas käyttää huulipunaa ilman järjetöntä kirvelyä, mikä on hyvä, koska ostin ison pinon huulipunia paniikkiostoksessani.

Jeffree Star - ja meikkimaailman tekopyhyys

Juuri ennen ostolakkoani saatoin tehdä paniikkiostoksen ja ostin ihka ensimmäisen Jeffree Star luomiväripalettini.

Osuvasti Beauty Killer taitaa olla myös Jeffree Starin ensimmäinen paletti ikinä. Olin pitkään sitä mieltä, etten pidä Jeffree Starista ihmisenä enkä ole yhtään kiinnostunut hänen meikeistään. Ymmärsin kyllä, että ihmiset pitivät hänen luomivärejään erityisen hyvälaatuisina ja hänen korostus- ja kimalletuotteensa ovat ilmeisesti omassa luokassaan. En vain ollut kiinnostunut kimalteesta enkä erityisen värikkäistä meikeistä. 

Sitten ihmiset alkoivat kääntyä Jeffree Staria vastaan ja kaivoivat esiin hänen vanhoja sanomisiaan ja alkoivat leimata häntä kaikilla mahdollisilla haukkumanimillä... Mikä ei erityisemmin haitannut minua. Mutta liika on liikaa ja joskus, jos jotain ihmistä kiusataan liikaa, se alkaa kääntyä hänen edukseen.

Ja niin taisi käydä minun suhteessani Jeffree Stariin. Mitä enemmän muut ihmiset alkoivat vihata häntä, sitä enemmän minä aloin miettiä, että ei kai hän nyt ihan NIIN paha sentään ole. 

Sitten minua alkoi ärsyttää meikkimaailman tekopyhyys. Saatoin sivuta sitä meikkisiveltimiä käsittelevässä julkaisussani, jossa puhuin siitä, kuinka jotkut meikki-ihmiset käyttävät vain vegaanisia meikkejä, joita ei ole testattu eläimillä, mutta siveltimet pitää olla aitoa karvaa. Minusta alkoi tuntua siltä, että joidenkin meikkibrändien keulakuvien henkilökohtaisen elämän puhumiset ja tekemiset nostetaan tikunnokkaan ja sitten aletaan boikotoimaan heidän tuotteitaan. Kun samaan aikaan isompien brändien toimitusjohtajat ja omistajat voivat tehdä mitä hirveämpiä asioita ei pelkästään omassa yksityiselämässään vaan myös hyvin julkisesti ja yrittää vaikuttaa maailmanpolitiikkaan. Esim. Kat Von D ilmeisesti vastustaa rokotuksia, mutta ei puhu asiasta julkisesti eikä se vaikuta hänen meikkeihinsä mitenkään, mutta samaan aikaan Estee Lauderin omistaja yrittää vaikuttaa maailman politiikkaan rasistisesti.

No joka tapauksessa uteliaisuuteni voitti, kun näin tämän paletin kaupassa oikeasti silmieni edessä. Sivuhuomiona tuntuu muutenkin oudolta käydä taas vuosien jälkeen kauppojen kosmetiikkaosastoilla ja nähdä siellä meikkimerkkejä, joita ei muutama vuosi sitten ollut siellä ja olin kuullut niistä merkeistä ja niiden tuotteista vain netissä. Ja yhtäkkiä niitä katsellessa ymmärrän, miksi niistä on joskus hypetetty.

Ja niin sorruin ja tilasin tämän paletin netistä.

Ja nämä ovat tosiaan ihan mielettömän hyvälaatuisia luomivärejä. Outoa kyllä tykkään tehdä erityisesti neutraaleja meikkejä tällä paletilla. Ja vaikka siltä ei näytä, niin tällä saa tehtyä hyvinkin helposti aika neutraaleja ja kivoja meikkejä. Värit häivittyvät hyvin toisiinsa sekoittumatta kuitenkaan säilyttäen oman värinsä. Värit myös säilyvät luomilla samana koko päivän. Yritän hillitä itseäni ja keskittyä enemmän niihin Barry M.n paletteihin, jotka ovat minulla nyt käytössä, mutta välillä "eksyn" avaamaan tämän paletin.

Likaiset näytemeikit?

Olenko ainut siisteys friikki? vai ärsyttääkö ketään muuta ikinä, kun kauppojen testerimeikit ovat likaisia? Likaisesta tuotteesta nyt ei vain saa hirveän hyvää kuvaa tai jää mieleen kauhean mukavaa mielleyhtymää.

Tässä pari ihan satunnaista esimerkkiä likaisista luomiväripaleteista.

Anastasia Beverly Hillsin Norvina ja Modern Renaissance -paletit ovat erittäin pidettyjä ja niitä on kehuttu maasta taivaisiin. En vain itse ole innostunut ostamaan niitä, koska nämä esimerkit eivät varsinaisesti inspiroi maksamaan tällaisista 57,40€.

Ymmärrän, että liikkeillä ei ole varaa vaihtaa likaista palettia aina uuteen, mutta voisiko niitä jotenkin siistiä? Vai meneekö paletti siitä pilalle, jos sen pyyhkii puhtaaksi?

Näytekappaleiden ja matkakokoisten tuotteiden tuhoamisprojekti osa1.

Kun aiemmin syksyllä järjestelin meikkilaatikkoani, sain vihdoin laitettua kaikki tuotteet ryhmittäin omille paikoilleen. No sitten tapathui se ylivuoto... ja jostain pitäisi alkaa tekemään tilaa lipastoon. 
Olen jo pitkän aikaa pyöritellyt kaiken maailman pikku pulloja ja purnukoita mukanani muutosta toiseen ja vihdoin tulin monen muun blogin innostamana siihen tulokseen, että on tullut aika käyttää ne pois. 

Hamstrasin joskus aikoinaan kaikki pienet näytekappaleet ja matkakoikoiset pullot itselleni, koska matkustelin paljon ja halusin voida ottaa mukaan matkakokoisia tuotteita säästääkseni tilaa. Nyt elämäntilanteeni on kuitenkin muuttunut niin, että en juurikaan enää joudu matkustelemaan. Joten näiden matkakokoisten pullojen säästäminen on aivan turhaa. 

Kannoin jo kaikki suihkugeeli- ja shampoopullot suihkuun. Nostelin kosteusvoiteet ja kasvovedet meikkipöydälle. Tavoite olisi saada nämä käytettyä vuoden vaihteeseen mennessä. Tulisi mukavasti taas tilaa laatikkoon.

Ponnarilakko!?

Minne lie hiuslenkit katoavat ajan kuluessa, en pysty tuohon vastaamaan. Osa kyllä menee rikki, mutta ylivoimaisesti suurin osa vain katoaa. Terveisiä kaikille kadotetuille ponnareille siellä jossain.

No joka tapauksessa pohdin mielessäni ennen kauneustuotteiden ostolakkoa, että pitäisikö käydä nopsaan hakemassa uusia ponnareita, kun vanhat hiuslenkit alkavat olla vähän vähissä. Kyllä, käytän hiuslenkkejä, vaikka tiedän varsin hyvin, että ne ovat pahaksi hiuksille.

Vaan siitä oivalsinkin, miksen voisi käyttää muita tapoja kiinnittää hiukset ylös? Kerrankin tulisi kokeiltua, onko sillä oikeasti mitään merkitystä, käyttääkö ponnareita vai ei. Joten haastoin itseni olemaan ilman ponnareita - ainakin niin paljon kuin mahdollista.

Poikkeuksena voin jo nyt päättää kuntonsalin, siellä en pysty olemaan ilman ponnareita - kai. Ja tietyt kampaukset on helpomaa toteuttaa hiuslenkkien kanssa. Mutta muuten lopetan hiusten pitämisen ponnarilla koko päivän ihan vain huvin vuoksi. Muovisia hiussolkia ja kierreponnareita on keksitty.

Tässä on siis esimerkki kielletyistä tuotteista. Hyvästi, saatte luvan kadota. Tai oikeastaan pysytelkää mieluummin varmuuden vuoksi taka-alalla - kiitos. Mutta näiden sanotaan olevan todella pahaksi hiuksille, vaikka niissä ei metallisia kiinnikeosia olekaan. Muistaako joku, kun hiuslenkeissä oli sellainen metallinen kiinnike ja niistä sanottiin, että se metalli katkoo hiuksia. Lopetin silloin niiden käyttämisen välittömästi, enkä edes muista, koska olisin viimeks nähnyt sellaisia. Mutta joka tapauksessa katsotaan, onko sillä mitään merkitystä, jos ei käytä näitä vähään aikaan.

Näiden muovisten kierreponnareiden sanottiin aikoinaan olevan noita kumisia parempia, niin että ne ovat hellävaraisia ja samalla saavat hiukset näyttämään runsaammilta. Minulla on kuitenkin ongelmia saada liukkaat hiukseni pysymään näissä. Mutta kokeillaan. Voi olla, että nämäkin ovat niin haitallisia, ettei näitäkään saisi käyttää.

 Tarkoitus olisi kuitenkin, että siirryn käyttämään enemmän näitä: muovisia klipsejä ja metallisia solkia. Katsotaan, miten tytön käy. Kerron jossain vaiheessa päivityksiä.

Tunnustus

Vaikken olisi ikinä uskonut, vaikka vannotin itselleni, etten ikinä tekisi niin, vaikka nauroin kaikille, jotka ovat ikinä haksahtaneet samaan halpaan...

Tein eilen illalla ostolakkoa edeltävän paniikkiostoksen.

Eikä se ollut mikään pikkuostos...

Olen vähän sekavalla fiiliksellä nyt. Toisaalta olen pettynyt itseeni, vaikka en ostolakkoa itseään vielä rikkonutkaan. Tiedän, että säästeliäisyyteeni ja säästötavoitteeni ottivat nyt takapakkia, vaikkei minun talouteni tähän romahdakaan. Ja toisaalta olen hyvin innoissani myös siitä, mitä ostin. Vaikka olisin kyllä pärjännyt aivan hyvin ilmankin.

Toisaalta tämä masennus, depis ja tarve potkia itseä päähän ehkä antaa lisää pontta olla ostamatta enää yhtään mitään.